Etusivu  -  Lokikirja  -  Uusin  -  Reitti  -  Log in English

Edellinen  -  Seuraava

Islanti - Grönlanti  1.7.-5.8.2001

1.7.  16.7.  25.7.   26.7.  30.7.  5.8.

1.7.2001 Reykjavik, Islanti
Vestmanna-saarilta jouduimme köröttämään moottorilla koko 120 mailin matkan halki harmaan, tyynen meren. Tyvenen ansiosta pongasimme miekkavalasryhmän, jota lähdimme seuraamaan pohjoiseen. Valaita oli noin 30-40, eri ikäisiä ja kokoisia aivan pienestä poikasesta valtavaan urokseen. Yhdellä valaista oli lerppa-evä, mutta se ei kuitenkaan ollut vapautettu Keiko. Lähempänä Reykjavikia tuli neljä delfiiniä uimaan kilpaa Kristiinan kanssa. Ne sukkuloivat aivan keulan edessä kunnes kyllästyivät ja häipyivät.

Perjantaina (29.6.) aamupäivällä kiinnityimme ainoana vierasveneenä tyhjään Reykjavikin satamaan. Pian tulikin satamakapteeni paikalle. Vastaukseksi "Good morning" -toivotukseen saimme vihaisen kysymysryöpyn: miksi emme kuunnelleet kanavaa 12 tai kutsuneet luotsia! Ei todellakaan tullut mieleen, että tarvitsisimme oppaan typötyhjään satamaan. Vestamannaan mennessä kutsuimme satamaa kanavalla 12, mutta kukaan ei vastannut. Ajattelimme ettei sen väliä täälläkään. Myöhemmin kaikki oli ihan ok, ja oikeastaan tervetulotoivotus sai meidät tuntemaan olomme aika kotoiseksi.
Vierasvenesatama käsittää kelluvan laiturin ja vessan. Ei suihkua, ei pesukonetta, ei vettä. Sähköä sentään on. Uskomatonta merenkulkumaan pääkaupungille, joka pursuaa vaurautta. Talsimme siis iltapäivällä parin kilometrin matkan uimahalliin. Kaupungista ei myöskään löydy itsepalvelupesulaa, joten olemme kolme viikkoa nyrkkipyykin varassa.
Lauantaina satamaan saapui jo Torshavnissa tapaamamme raumalainen Ferdinand sekä amerikkalainen alumiinipursi Hawk, sunnuntaina englantilainen tuttumme Fyne Spirits.

16.7.2001 Reykjavik, Islanti
Reilu kaksi viikkoa on vierähtänyt Reykjavikissa, sekä venettä kunnostaen että turistina nähtävyyksiä kierrellen. Olemme myös vierailleet ahkerasti uimahallissa, ei niinkään uimisesta kuin kuumista kylvyistä nauttien. Lähtöhalut alkavat olla jo kovat, varsinkin kun Grönlannin gastimme Jonna Kärkkäinen ja Juha Sihvonen saapuivat. Vielä viimeiset kaupassa käynnit ja sitten menoksi. 
Ajatuksemme päästä läpi Prins Christian Sundista saattaa jäädä haaveeksi, sillä Grönlannin rannikolla on vielä paljon jäätä. Vaihtoehtona on kiertää Kap Farvel ja purjehtia länsirannikkoa ylös kunnes löytyy jäistä vapaa väylä. Matkaa kertyy noin 600-800 mailia riippuen kuinka kaukaa jäät on kierrettävä.
Seuraava kotisivun päivitys tapahtunee vasta Grönlannista reilun viikon kuluttua.


Strokkur purkautuu noin 15 minuutin välein.

Gullfoss, 32 metriä putousta.

25.7.2001 Sangmissoq, Grönlanti
Kuuden ja puolen vuorokauden erittäin vaihtelevan purjehduksen jälkeen ankkuroimme maanantaina 23.7. Kap Farvelin tietämille Sangmissoq-saaren suojaiseen lahteen (jonka nimen luulimme olevan Kangerdluk, ennen kuin niitä löytyi useita kartalta eli tarkoittanee lahtea yleensä). Alkumatkan Reykjavikista saimme nauttia aurinkoisista päivistä ja heikoista myötätuulista, jotka välillä tyyntyivät kokonaan. Vähitellen tuuli yltyi pysytellen kuitenkin myötäisenä. Saimme myös sadetta niskaan. Vähensimme purjeita tuulen voimistumisen mukaan, kunnes lopulta esillä oli vain pieni kulma genoaa. Vauhti oli silti 6 solmua, edelleen täysin myötäiseen. Aallot pysyivät siedettävän kokoisina ja Kristiina totteli käsiohjauksessa hyvin, mutta kaksi kertaa iso aalto murtui perän yli suoraan avotilaan. Lauantai aamuna, kipparin ollessa ruorissa, tuuli oli yltynyt niin kovaksi, että päätimme laskea ajoankkurin ja odottaa kelin tokenemista. Päätökseen vaikutti myös se, että olimme vain 60 mailia Kap Farvelista, jonne ei ole asiaa kovalla itätuulella. Pelkällä rikilläkin olisimme kiitäneet sinne ennen tuulen laantumista.
Kaivoimme uuden ja ennen kokeilemattoman ajoankkurin ja 100 metriä köyttä esiin. Ensimmäinen laskuyritys avotilasta ei onnistunut, koska poijut ajelehtivat veneen alle. Hanski ja Juha menivät romppeiden kanssa keulaan, josta ajoankkuri onnistuttiin laskemaan. Se käänsi veneen keulan tuuleen ja aloimme ajelehtia 0.5-2 solmun nopeudella tuulen voimakkuudesta riippuen. Poukkoilu ja kolina veneen sisällä oli aikamoista, mutta pystyimme kuitenkin lepäämään. Lähes vuorokauden, tarkalleen ottaen 20 tuntia, keikuimme ajoankkurin varassa, kunnes lähdimme jatkamaan matkaa. Olimme ajelehtineet 16 mailia ja vieläpä oikeaan suuntaan.
Kuten olimme jo Reykjavikissa kuulleet, Prins Christian Sund oli suljettu jäiden vuoksi. Narsarsuaqin jääkeskus vahvisti tiedon matkan aikana, joten olimme ottaneet suunnan suoraan Kap Farvelille. Jääkeskus neuvoi meitä pysyttelemään noin 15 mailin päässä rannikosta sekä kiertämään ylös länteen. Arvelimme kovan tuulen kuitenkin tehneen jotain jäille ja päätimme ajaa niin lähelle Kap Farvelia kuin pääsisimme. Keli oli mitä parhain. Loistavassa auringonpaisteessa, noin 8 sekuntimetrin sivutuulessa otimme suunnan suoraan kohti Ikeq-vuonon suuta. Jäävuoria ja jäälauttoja alkoi tulla vastaan, mutta pääsimme pujottelemaan niiden välistä. Välillä edessä näytti olevan etenemisen pysäyttävä määrä jäätä, mutta aina jostain löytyi Kristiinan mentävä aukko. Paikoin taas oli lähes jäävapaata vettä. Hanski seisoi märssykorissa tähystämässä ja kuvaamassa. Maisema oli uskomaton! Korkeat, teräväkärkiset vuoret kohosivat äkkijyrkkinä vuonon kummallakin puolella. Mielikuvitukselliset sinisenhohtavat jääveistokset uivat hiljalleen vastaamme. Niiden koko vaihteli parin korttelin kivitaloista henkilöautoon. Kymmenen maissa illalla olimme ensimmäisen ankkurilahden suulla ja ajoimme sisään. Ankkuroimme, pumppasimme kumiveneen ja soudimme maihin. Olimme Grönlannissa!
Lahtea reunustava laakso ja vuorten alarinteet ovat täynnä erilaisia kukkia ja kasveja. Hyvin vihreä maa! Puita ei ole, mutta jokin arktinen koivulaji kasvaa pitkin maata. Kasveista tunnistimme voikukan, ratamon, kissankellon, saniaisen ja variksenmarjan, mutta niiden lisäksi löytyy kymmeniä erilaisia kukkalajeja. Vuoren rinnettä alas valuu erikokoisia puroja, joista vuolain on aivan ankkuripaikkamme lähellä ja voimme täyttää siitä Kristiinan vesitankit. Vesi on kirkasta ja hyvää.
Lahteemme ajelehtii vuoroveden mukana jäälauttoja, joten joudumme tarkkailemaan tilannetta muutaman tunnin välein myös yöllä. Emme halua busterinkaan kokoista lauttaa painamaa ankkuriketjua.
Tänään on kipparin syntymäpäivä ja sen kunniaksi lämmitämme saunan ja syömme illalla poronkäristystä.

26.7.2001, Sangmissoq, Grönlanti
Syvän matalan tuoma myrskytuuli on pitänyt meidät veneessä koko päivän. Tuuli puhaltaa 30-35 m/s, puuskissa enemmänkin. Ankkuri on onneksi pitänyt. Sisällä on kuin seilatessa, tavarat lähtevät liikkeelle eikä punkassa meinaa pysyä.

30.7.2001 Nanortalik, Grönlanti
Vuonoissa vietetyn viikon jälkeen ajoimme tänään 1800 asukkaan Nanortalikin kaupunkiin. GSM ja satelliittipuhelin alkoivat taas toimia, joten tässä muutamia kuvia puuhistamme ja maisemista.


Ystävällinen Timo työntää Kristiinaa uhkaavia jäitä Augpilatoqin kylän satamassa.

Ei hassumpi saunan paikka...

5.8.2001 Julianehåb (Qaqortoq), Grönlanti
Ajoimme tänne Etelä-Grönlannin "pääkaupunkiin", 3500 asukkaan Julianehåbiin Unartoq-saaren kautta, jossa oli kuuma (tai oikeastaan lämmin) lähde. Se oli paikallisten lasten ahkerassa käytössä aikuisten vain istuskellessa vieressä. Me tietysti käytimme kylpytilaisuuden hyväksemme. Oli hienoa istua lämpimässä vedessä ja katsella vuonossa ajelehtivia valtavia jäävuoria.
Saapuessamme satamaan illansuussa kaksi kajakkimelojaa, ehkä isä ja poika, antoivat meille upean esityksen erilaisista eskimokäännöksistä, joita näytti olevan lähes 10 erilaista. Pojalta onnistui myös melominen ylösalaisin, pää veden alla. Kajakit oli rakennettu pingottamalla kangas puukehikon päälle ja ne oli maalattu valkoisiksi ulkopuolelta.
Julianehåb on siisti ja vauraan oloinen, Etelä-Grönlannin kulttuuri- ja koulutuskeskus. Täällä on kauppakoulu, kansanopisto, museo, kirjasto sekä useita kauppoja. Harmiksi diakuvia ei täälläkään kehitetä, vaan ne lähetetään Tanskaan ja homma kestää kaksi viikkoa. Kuvattujen rullien määrä sen kuin kasvaa...
Kävimme Julianehåbin rannikkoradioasemalla, johon olimme aiemmin olleet SSB-yhteydessä, ja saimme säätietoja. Ne varmistivat Halifaxista ottamiemme sääkarttojen tiedot: useamman matalan ketju on tulossa Newfoundlandista Grönlantiin, joten joudumme odottamaan parempaa keliä Labradorin meren ylittämiseen. Näillä näkymin startti on ensi viikolla.


Kristiina tutkimassa yhtä Grönlannin jäätiköistä. 

Sindbadilaiset Grönlannissa.
Kuvat on sponsoroinut Pertti Leppälä.

Edellinen  -  Seuraava