Etusivu  -  Lokikirja  -  Uusin  -  Reitti  -  English

Vene ja varusteet


Varusteet
Tutka: Koden
GPS: Shipmate
Autopilotti: Autohelm 3000 & 6000
Tuuliperäsin: Fleming
Mittarivarustus: VDO
Radiopuhelimet: VHF Naval
HF/MF Icom M800UK
Satelliittipuhelin: KVH Tracphone 50
Pelastuslautta: Plastimo (6 henk.)
Hätälähetin: McMurdo
Kumivene: Zodiak
Perämoottori: Yamaha Malta 4 hv
Apugeneraattori: Honda
Lämmityslaite: Refleks-öljykamina
Tietokone: hp Omnibook XE3
Kamerat: Nikon F-65 järjestelmäkamera
hp Photosmart 613 digitaalikamera 

vene1.jpg (182549 bytes)







S/Y Kristiina
Tyyppi: Merivuokko 37
Suunnittelija: Pertti Duncker
Tekijät: Pertti Duncker & Juhani Knuutila
Valmistunut 1983 (runko no. 3/5)
Materiaali: teräs
Mitat: pituus 11,2 m; leveys 3,2 m; syväys 2,1 m
Moottori : Perkins Prima 50 hv
Purjepinta-ala: noin 75 m²
Tankit: vesi 500 l; polttoaine 500 l
Purjeet: isopurje, rullagenoa (2 kpl), rullafokka, spinaakkeri, myrskyfokka, mesaanin staysail, mesaanipurje

Ajatuksia matkaveneen varustamisesta
Yhtä oikeaa tapaa ei ole, pelkästään jo sen vuoksi, että olemme erilaisia ja haluamme eri asioita. Yksi tilaa uuden Najadin varustettuna pesukoneella ja vedentekolaitteella, toinen kunnostaa käytetyn paatin. Kummatkin veneet voivat olla yhtä merikelpoisia ja mukavia. Matkan onnistuminen ei ole laitteista tai varustelutasosta kiinni. Laatuun ja toimivuuteen kannattaa kuitenkin panostaa, sillä laitteiden korjaaminen maailmalla on hankalaa ja kallista.
Itse saimme ennen lähtöä parhaan ohjeen s/y Tinjan Timolta ja Leenalta, jotka purjehtivat 10 vuotta maailman merillä. Heidän neuvonsa kuului: menkää ja kokekaa. Täydellisesti ei pysty – eikä pidä – varustautua, se vie matkalta yllätyksien ilon.

Aloitetaan aluksesta. Kullakin on mieltymyksensä koon, mallin, kölityypin ja materiaalin suhteen, joten jätetään se. Mutta yksi yleisneuvo: eristä vene kunnolla. Eristys ja tuplaikkunat pitävät sekä kylmän että helteen ulkona. Hyvä ilmanvaihto on seuraava tärkeä asia. Home ja kosteus ovat ongelmia niin kuumilla kuin kylmillä seuduilla. Lähtien kaapeista ja lokeroista päätyen veneen sisätiloihin – tuuletus ja ilmankierto ovat a ja o.

Teetimme ennen lähtöä aurinkokatoksen lisäksi koko avotilan peittävän teltan, joka osoittautui mainioksi "eteiseksi" pohjoisessa. Märät ja lumiset vaatteet saattoi jättää sinne. Avotilan katos ei oikeastaan ole aurinkokatos, se suojaa myös sateella - purjehtiessakin. Matkalla Hannu ompeli keulan ylle katoksen vähentämään keulapiikin kuumenemista. Sen suojassa pystymme nukkumaan keulaluukku auki sadekuuroista välittämättä. Tropiikissa koko veneen peittävä teltta ei ole hullu ajatus, se estää ruffin kuumenemisen ja sisätilat pysyvät viileämpänä. Ostimme matkan varrelta pari 12 voltin tuulettajaa ja pahimmalla helteellä on nukkuminen onnistunut vain tuulettajan ilmavirrassa.

Harva haluaa pitkillä matkoilla seistä ruorin takana. Meillä on sekä tuuliperäsin että autopilotti, mutta käytännössä olemme olleet täysin autopilotin varassa. Vanha tuuliperäsimemme ei toimi niin jouhevasti, että kärsivällisyys riittäisi sen justeeraamiseen. Tuuliperäsin ei kuluta sähköä, mutta se ei toimi kaikissa tuuliolosuhteissa eikä koneella ajaessa, jolloin käsin ohjaaminen vasta tylsää onkin.

Kristiinassa on 500 litran vesitankki ja se riittää kahden hengen kulutuksella reiluksi kuukaudeksi. Käytämme tankkivettä pesun, juomisen ja ruuanlaiton lisäksi myös tiskaamiseen, sillä merivesi ruostuttaa astiat nopeasti. Vesi voidaan laskea sekä sähkö- että jalkapumpulla. Pitkillä ylityksillä - kun sekä sähköä että vettä on säännösteltävä - käytämme jalkapumppua. Emme ole lisänneet veteen klooria tai muita puhdistusaineita, mutta meillä on aktiivihiilisuodatin (joka poistaa myös pahan maun). Vaihtosuodattimia on löytynyt kaikkialta. Meksikossa, jossa veden laatu on huono, vesi suodatettiin jo tankatessa. Missään emme ole ostaneet pullovettä. Suihkussa käydään pitkillä ylityksillä noin 3-4 päivän välein. Avotilan suihku ja 30 litran kuumavesivaraaja asennettiin ennen matkaa. Vessa on niin pieni että sinne mahtuu ainoastaan käsisuihku. Vedentekolaite voisi olla hyvä ratkaisu pienessä veneessä, johon ei isoja tankkeja mahdu.

Liesi toimii kaasulla. Meillä on kaksi 11 kilon sivuventtiilillä varustettua alumiinipulloa. Täyttämistä varten tarvitaan erilaisia muuntoliittimiä. Yksi pullo riittää 4-5 kuukaudeksi, riippuen siitä kuinka paljon käytämme uunia. Pitkillä ylityksillä Auli leipoo leipää 2-3 kertaa viikossa. (Säilöntäaineeton leipä homehtuu helposti, joten ei kannata leipoa isoa satsia.)

Kristiinan lämmityslaite on Refleks-öljykamiina, joka polttaa dieseliä 3-4 litraa vuorokaudessa. Se on riittänyt pitämään veneen lämpimänä. Kamiina on palanut lähes vuodenkin yhtä soittoa.

Hyvän ankkurin ja riittävän kettinkimäärän tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Meillä on 27 kilon CQR ja 70 metriä 10 mm kettinkiä. (Kristiina painaa 11 tonnia.) Vara-ankkurina on 22 kilon CQR ja 25 kilon tukkiankkuri. Tukkiankkuria on käytetty perässä, kun veneen täytyy pysyä paikallaan esim. täydessä satamassa tai virtapaikassa. Muutaman kerran tuuli on ollut sen verran kovaa, että keulasta on laskettu toinen CQR.

Jolla on tärkeä kulkuneuvo. Kova, ilmatäytteinen, plaanaava, soudettava, kannettava.... vaihtoehtoja löytyy. Isolla moottorilla varustettu jolla on nopea ja merikelpoinen, mutta painava. Oman kumiveneemme paras puoli on sen keveys: jaksamme kantaa sen pitkälle vuoroveden ulottumattomiin myös neliheppaisen perämoottorin kanssa. Amerikkalaiset ovat keksineet tähänkin ratkaisun: jollan perälaitaan kiinnitetään kookkaat pyörät, joilla painavankin jollan saa vedettyä kuiville.

Sähkönkulutus. Kristiinassa on kolme aurinkopaneelia, jotka tuottavat yhteensä 120 W. Aurinkopaneelit antavat eniten virtaa kun ne voi suunnata suoraan aurinkoon eli jonkinlainen liikkuva teline on tehokas. Pienikin varjo laskee paneelin tuottoa. Aurinkopaneeli tuottaa virtaa korkeilla leveyspiireillä myös pilvisellä säällä, ilmeisesti siksi että ilma on puhdasta. Aurinkopaneelit riittävät Kristiinan sähkönkulutukseen ankkurissa ollessa, mutta merellä, kun kaiken muun lisäksi myös autopilotti ja ajovalot vievät virtaa, joudumme käyttämään moottoria noin 3 tuntia vuorokaudessa. Se on paljon. Luultavasti syynä on liian pieni akkukapasiteetti (2x110 Ah + starttiakku 60 Ah) sekä liian ohuet latausjohdot.

Meillä ei olisi satelliittipuhelinta ilman Helsingin kaupunkia, joka omistaa laitteen. Pitkän kantaman HF/MF eli SSB-radiopuhelin on edelleen matkapurjehtijoiden tärkein yhteydenpitoväline. Sillä on kolme tehtävää: turvallisuus (hätäsanomat), hyöty (säätiedot, sähköposti) ja huvi (yhteydenpito, rupattelu). Käytämme saksalaista JVComm-sääfaksiohjelmaa (www.jvcomm.de) ja karttoja otetaan pitkillä purjehduksilla päivittäin. Kun tietää mitä on tulossa voi hieman taktikoida tai sitten ainakin varautua ajoissa. Sähköpostiin tarvitaan tietokoneen lisäksi modeemi. Lisätietoa osoitteista www.airmail.com, www.sailmail.com ja www.winlink.org .

HP:n sponsoroima kannettava tietokone toimii edelleen viidettä vuotta. Sähköposti, päiväkirja, kotisivun päivitys, sääkartat... käyttö on monipuolista ja jokapäiväistä. Pieni sähkönkulutus on tietokoneen tärkeimpiä ominaisuuksia. Voimme käyttää konetta sekä 12 voltin laturilla (joka kylläkin sulatti halvan muovisen pistokkeen) että invertterin (Mobitronic 600 W) kautta. Hankimme puoli vuotta sitten toisen HP:n koneen, joka yllättäen ei toiminutkaan invertterillämme. Uutta konetta varten oli ostettava toinen invertteri (30 dollaria Panamasta).
Vanhassa koneessa on korppu-asema, joka kai nykyään on vanhanaikainen, mutta maailmalla vielä käytössä. Jokin tallennustapa (USB-muistikortti, CD-RW) on kätevä: kirjeet voi kirjoittaa veneellä valmiiksi ja netistä tallentaa tietoa. Puhelimistamme huolimatta tietoliikenne on hoidettu pääosin internetpaikoissa, se on halvin tapa.

Harva pystyy nykyään ostamaan merikarttoja uutena kovinkaan pitkälle kierrokselle. Hanki alkumatkan kartat. Loppu sujuu vaihtokaupan ja kopioinnin avulla (omaan käyttöön karttoja saa kopioda), kun tapaat muita matkapurjehtijoita. Sama koskee purjehdusoppaita; osan kirjoista olemme ostaneet, osan saaneet tai kopioineet. USA:n tekijänoikeuslaki mahdollistaa kopiokarttojen myymisen (www.tidesend.com). Liikkeellä on myös erilaisia karttaohjelmia, jotka kulkevat purjehtijalta toiselle ilmaiseksi. Hyvä yleistietosivu eri maista on Jimmy Cornelllin www.noonsite.com .

Yleisin meille esitetty kysymys koskee venevakuutusta. Ottaako vaiko eikö? Meillä oli Pantaeniuksen täysvakuutus ensimmäisen vuoden ajan. Tyynellemerelle tultaessa vuosimaksu kohosi niin suureksi, että lopetimme vakuutuksen.

Mitä maksaa?
Rahaa saa menemään määrättömästi – jos haluaa ja sitä on. Mutta ei tarvitse olla rikas lähteäkseen purjehtimaan. Hyvin monesta paikasta löytyy myös mahdollisuus tienaamiseen. Sähkömies, parturi, hammaslääkäri, ompelija – on monia ammatteja, joiden palveluilla on kysyntää pelkästään kanssaveneilijöiden piirissä.
Karkeasti voi arvioida, että purjehdusbudjetista kolmasosa menee ruokaan ja juomaan, kolmasosa veneeseen ja polttoaineeseen sekä kolmasosa muuhun, kuten pakollisiin maksuihin ja kulutukseen maissa (esimerkiksi autonvuokraus, harrastukset, matkustaminen, pääsymaksut).
Vene-elämässä pätevat tietysti samat säästösäännöt kuin maissa: jos syöt usein ravintolassa, ostat kalliita matkamuistoja tai vietät aikaa marinassa, hupenee matkakassa nopeasti. Rahankulutukseen vaikuttaa paitsi elintavat myös yleinen hintataso: Aasiassa on halvempaa kuin Alaskassa.

Menkää ja kokekaa - ja nauttikaa!

PurjehtijatReitti - Tukijat - Valmistautuminen - Valaat - Loki
 
In English -  Log in English